tiistai 9. syyskuuta 2014

Miesten "pikkutakista" naiselle syysjakku

Toteutin lyhytaikaisen haaveeni muokata miesten puvuntakista itselleni lämmin syystakki. Kirpparilta lähti parikin takkia, koko X-suurenmoinen. Olisipahan kerrankin takissa riittävän pitkät hihat. En pysty antamaan tarkkoja teko-ohjeita, koska meuhkasin vimmalla erehtyen ja oppien. Menetelmää voi suositella.


Tämä onkin postauksen vapautunein kuva. Kun takki on valmis, seuraa pönötyskuvia.

Takki oli vanhaa suomalaista tekoa, joten hartiamuhkurat eivät olleet light-mallia, jotka voi irrottaa kaksi ommelta nipsaisemalla. Piti avata olka- ja hihasaumat ja perata ratkojalla ja saksilla monta kerrosta erilaisia kudoksia. Ensi kerralla otan ehkä viidakkoveitsen tai saksin tyynesti saumojen kohdasta sentin irti ja nopeutan hommaa. Pitäähän saumoista joka tapauksessa ottaa sisään kun olen pikkanen likka.

En tunne takkien anatomiaa enkä osaa ommella vaatteita. Koulujen käsityötunnit olivat tuskallisia. Edelleen kaikenlaisten teko-ohjeiden seuraaminen tuottaa minulle itkupotkuraivareita. Huomaan usein puutteita erilaisissa käyttö-, kokoamis- ja valmistusohjeissa, mutta joskus puute on ymmärryksessäni. Siispä vaatteiden tuunauksessa funtsin toteutustapoja mieluiten itse. Jos olisin onnistunut kaikissa työskentelyvaiheissa heti ensimmäisellä kerralla, olisin ehtinyt muokata tämän yhden kappaleen sijasta samassa ajassa kuusi takkia. Käsitöissä minulla kuitenkin on lehmänhermot, kunhan vain näen työn etenevän. Olen joskus tehnyt paljon kortteja kollaasitekniikalla. Se sopii minulle, koska ajattelunikin etenee jotenkin palasina. Olen parempi näkemään yksityiskohtia kuin hahmottamaan kokonaisuuksia. Kanssaihmiset löytävät siitä joskus sanomista...

Hihat olivat siis irti. Kavensin takkia sivuista niin ylös, että hiha-aukko pienentyi sopivasti. Sovitin hihan kainalopään leveyttä hiha-aukkoon ja kavensin hihat. Koska osat ovat kaarevat, homma oli vähän silmämääräistä. Neuloitin hihan kiinni aukkoon ja sain selville tarkemmin, mitä pitää pienentää ja paljonko. Mutkat menivät vähän niin ja näin, koska minulla ei ole ompeluajokorttia.

Pääsin riemuhommaani, värien ja osasten suunnitteluun. Alkusuunnitelma oli tehdä takista epäsymmetrinen ja kiinnittää toiselle puolelle iso kiiltävä kangas. Se näyttää kuvissa ruskealta, vaikka on pikemminkin kellanvihertävä. Neuloitin sen takkiin ja ompelin ihan päältä vain kiinni. Olisi ollut liian vaikeaa sovitella naftia palaa kylkiosaan ja hiha-aukkoon hihojen kiinniompeluvaiheessa.

Halusin käyttää erilaisia punaisia, mutta tuntui, että kiiltävä puoli olisi jäänyt varjoon. Punainenhan lähentää ja viileät värit etäännyttävät. Löysin turkoosin samettitakin ja käytin sitä. Osan paloista ompelin käsin, koska huomasin sen olevan joskus joutuisampaa. Sininen sametti vänkyröi ja jouduin purkamaan koneompeleita. Käsin neulominen oli stressittömämpää.

Jouduin lyhentämään hihoja. Katkaisin hihan ja pistin väliin palat sametista.
Jos jonkin palan saattoi ommella jotenkin nurin- tai muuten väärinpäin, yleensä niin myös kävi, kuten tarkkaavainen lukija kuvasta voi huomata. Irti ja uusiksi.

Jo yksistään värien ja osasten suunnittelussa sain kulumaan tunnin poikineen, mutta nautin siitä. Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä takkiin lämmittävä vuorikin, mutta luovuin urakasta. Jätin takin riittävän isoksi, jotta voisin pukea alle riittävästi lämmintä.

Kauluksesta sai umpinaisemman yksinkertaisesti nostamalla kaulukset pystyyn ja ompelemalla ylös napin. Musta tukikappale oli jo itsestään somistus ja ryhdittää kaulusta.

Sitten vähän pönötystä. Taitto pönöttää myös, koska en onnistu saamaan kuvia vierekkäin kuten haluaisin, mikä minua sangen suuresti harmittaa ja sydämelleni käy.
Neulejakusta otin kukkakuvion ja ompelin somisteeksi. Äidiltä löytyi vanhoja oranssisia nappeja, jotka näyttävät paljon paremmilta kuin takin alkuperäiset tavallisen ruskeat.



Kauluksen voi nostaa myös puoliksi pystyyn, mistä tulee hauska efekti. Näin kävi itsestään, kun napitin ylänapin.


















Kaulus pysyy hyvin pystyssä valmiina olleen kaulusvahvikkeen kanssa. Jonkin kiekuran tuohon mustaan osaankin voisi vielä ommella. No tulipas näistä nyt samaan suuntaan tuijottavia ja tuosta viereisestä kuvasta tulee mieleen joku sotamarsalkka...

Kumpi paree, kurkkunappi auki vai kiinni?































































Takaosaakin piti koristella.










 Aika onnellinen. Takki maksoi kirpparilla 1,50 € ja sininen samettitakki muutaman euron. Samettitakkia ja kiiltävää kangasta on vielä paljon jäljellä muihin projekteihin.



























Mitähän mä tästä alakaasin tekemähän?
Jospa nyt niitä oikeeta töitä ensin. Jäläkiruuaksi saa sitten tuunailla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti